tutteja ja sirkushuveja

Juhannuksen alla luovuttiin tutin käytöstä. Sitä on käytetty vaan nukkumistilanteissa ja nyt en antanut kun laitoin Sonjaa torstai illalla nukkumaan. Kovin Sonja huuteli "tutan" perään mutta lahjonta auttoi tässä asiassa. Lupasin kivan uuden lelun kun tuttia ei saa enää. Ei se huuto kovin kauaa kestänyt. Ehkä 15-30min. 

Seuraavan päivän päiväunet olikin haastavampi temppu. Mutta kyllä uni lopulta voitti. Ja kaupasta lähti mukaan kolme kylpylelukalaa. Kysyin Sonjalta aamusella nukuitko hyvin niin Sonjan suupielet alaspäin vastaus oli "EN, TUTTA!"

Kala on jossain tuolla altaassa.

Maanantaina Marika oli päiväkodissa selittänyt Sonjalle miten oravavauvat olivat vieneet tutin mukaansa. Eikä Sonja sen jälkeen ole kysellyt tutin perään. 

Lauantaina oltiin kummitädin kanssa sirkuksessa. Sonja oli ihmeissään ja jaksoi ensimmäisen puoliajan istua hyvin paikallaan ja katsella kaikkea mitä tapahtuu. Väliajan jälkeen vähän huomasi ettei ihan jaksanut enää istua paikallaan. Mutta hyvin Sonja jaksoi loppuun. 

Sonjan huolen aiheet oli "Setä ei kypäjää! Setä ei ei, ei kypäjää!!" (Mies yksipyöräisellä.) "Tätiii, täti tippuuu, täti, ei yllä. Tippuu." (Nainen trapetsilla) Pieniä ilonkiljahduksia oli myös kuultavissa ja Sonja myös alkoi taputtaa villisti aina välillä. Myös kohdissa kuin muut eivät taputtaneet.

Myös päiväkoti apulainen "Henni" Henri aiheuttaa huolta Sonjalle. Henri ei myös käytä pyöräkypärää ja jättää Sonjan mielestä kaikki portit auki. Henrin kuva on myös meidän olohuoneen seinällä. Sonja ei vielä pystynyt tarkentamaan että missä kohtaa meidän kaveritaulua hän näkee Henrin. Ehkä joku kaveri näyttää Sonjan mielestä samalta. Toisaalta Henrin olisi pitänyt Sonjan mielestä tulla hakemaan hänet päiväkotiin. Ja illalla ei meinannut tulla uni kun piti selittää että tänään päiväkodissa on Henri. 

Voi sitä surkua kun Henrillä on enää pari viikkoa töitä jäljellä.