lääkäreitä ja valelääkäreitä

Maanantai aamulla kun heräsin tajusin että on hieman huono olo. Kuumemittari näytti 39,1. Mulla ei oo koskaan kuumetta. Sonja oli nukkunut yönsä myös vähän huonosti mutta näytti olevan ihan reipas itsensä aamulla, hieman toinen silmä punotti kun hieroi sitä ja valitti siinä olevan unihiekkaa. Mixu lähti viemään Sonjaa päiväkotiin ja siitä töihin, minä kipusin takaisin sänkyyn. Olin iltapäivällä lähdössä hakemaan Sonjaa kun päiväkodista soitettiin että Sonjalla on luultavasti silmätulehdus ja ollut päikkäreitten jälkeen kovin itkuinen.

Olin jo valmiiksi oven välissä lähdössä, nappasin mummun mukaan ja kävin hakemassa Sonjan. Päiväkodista suoraan terveyskeskuksen päivystykseen. Sonja itki päiväkodissa, autossa sekä terveyskeskuksessa. Rauhoittui kun annoin puhelimesta kaapon. Siinä istuessa ja jonottaessa (meitä edellä oli noin 6 ihmistä) mietin miksen lähtenyt yksityiselle kun Sonjalla on vakuutuskin. No eihän siinä mennyt kun hieman reipas tunti ennen kun oli meidän vuoro.

Sonja käveli reippaasti sisään mutta heti kun lääkäri puhui niin alkoi itku ja silmät menivät kiinni. Ei suostunut avaamaan enää lainkaan silmiä. Lääkäri oli nähnyt että toinen silmä punotti niin kirjotti silmätippoja. Lopulta Sonja suostui avaamaan silmät kun laatikosta sai valita tarran. Mukaan lähti nalle puh tarra ja lääkäri näki hieman lähempää silmän (1,5metriä).

Tänään ollaan oltu kummatkin kotona kipeänä. Sonja tosin vaikuttaa terveemmältä ei millään ymmärtänyt että äitiä särkee päähän ja kurkkuun eikä äiti jaksaisi riehua. Koko päivän ollaan leikitty lääkärinlaukulla ja hoidettu toisiamme.

Sonja uusisi tänään myös sanonnan "hyvä minä, hyvä sinä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!" se on nykyään "hyvä Sonja, hyvä äiti, hyvä meidän telkkari!" Älkää kysykö, en tiedä.

En ole koskaan saanut Sonjaa niin pian nukkumaan kuin tänään. Sanoi monta kertaa "äiti älä mene", istuin sängyn viereen ja silittelin otsaa, Sonja lauloi itselleen kaksi kertaa tuiki tuiki ja nukahti. Olin hetken ihmeissäni mitä tapahtui ja hiivin pois. Tästä tapahtumasta on jo kolme varttia eikä mitään ääniä ole kuulunut. Olen toiveikas ja koputan puuta.