Hiekkiksellä Sonja kaiveli hiekkaa lapiolla ja ojensi mulle haravan, laitoin sillä hiekkaa ämpäriin niin siinä vaiheessa meni kuppi nurin. Kauhee raivari. Mitä tein väärin?! Koskin haravaan vai laitoin hiekkaa ämpäriin? Siinä lenteli sitten lapio sekä ämpäri pisin laatikkoa.
Seuraavaksi keinumaan, kaikki hyvin ja naurattaa. Hetken päästä ojentaa käsiä ja päästelee ääniä. Kysyin että tuletko pois. EI! ja pään pudistusta. Annanko vauhtia? EI! Lopulta annoin vauhtia ja se taas olikin hyvä juttu.
Päivällispöydässä, Sonja halusi istumaan keittiön baarijakkaralle ja syödä siinä. No nostin siihen ja annoin ruuan ja juoman. Ei kelpaa. Osoittaa leipää ja annan leivän. No sitä pitää päästä syömään syöttikseen ja kannoin sitten ruuan ja juoman sinne. Ruoka ei kelpaa vieläkään (varmaan jo siis kylmääkin), en jaksanu tapella ja hain purkkihedelmiä. Ei kelpaa, huutoa ja raivoa. Huutaa ja osoittaa eteenpäin.
Alan yksitellen osoittaamaan tuotteita mitä pyödällä on (siis niitä on paljon, aivan liikaa). Ajattelin ensin että se on tutti mikä oli jäänyt näkyviin. Ei ollut se, eikä seuraava eikä sitä seuraava tuote. Viimein löysin jostain lehtien ja muiden romujen seasta lusikan. Siis Mixun jättämän kaakaolusikan. Se oli aivan pakko saada. Ja sillä pysty syömään kaikki hedelmät lautaselta sekä vielä vähän lisää mitä hain.
Kaupassa, Sonja käveli tyytyväisenä pitkin kauppaa mihin oltiinkin menossa. Lopuksi sanoin että haetaan vielä sämpyläpussi (virhe!). Oli siis jo ilta ja Sonjan yöunet oli lähestymässä. Yritin jos Sonja olis halunnu kantaa sen pussin kun kanteli muutakin tavaraa. Ei, ne sämpylät olisi pitäny saada syödä. Ei muuta kun lattialle makaamaan ja raivoamaan. Siinä sitten vaan että "et ole koskaan saanut syödä kaupassa maksamattomia tuotteita." Viereinen vanhempi rouva loi pitkiä katseita kohti mua. Nappasin vaan lapsen ja sämpylät kainaloon ja lähdin etsimään Mixua joka suunnisti ääntä kohden.
 |
| Minäkö muka? |
Sitä on liikkeellä eikä se ihan hetkeen lopu... kuulit varmaan meidän poistumisen eilen leluosastolta.... monen hyllyrivin päähän. :D
VastaaPoistaTämään aamusta taas Nina pärisi ja pärski kuin hevonen kun piti herätä ja lähteä hoitoon. Niin, ja kai luit mun postauksen jossa oli kuva Rompun vesikeposta ja sinne kuulumattomasta sisällöstä. ei se helpota... Ikää kun tulee, ne keksii vaan uusia tapoa uhmata sua. May the Force be with U!
Joo hyvin kuulu. :) Ja se vesikeppo oli kyllä hieno. Jotenkin vaan vois olettaa ettei vielä tän ikänen osais kaikkia temppuja. Varsinkin ku näkee kaupassa niitä lapsia kun istuu nätisti kärryissä ja on onnellisia siinä.
PoistaTosin Sonja on aina osannu huutaa kovaa ja korkealta. Ei ne saanut sitä laitoksellakaan pidettyä hiljasena ni toi takas kiinni tissiin.