Sonjan touhut alkaa olla paljon harkitumpia nykyään kun ennen. Meillä on sellanen korokejakkara niin Sonja kanto sen olkkarin valokatkasijan alle ja kiipesi painelemaan valoja pois päältä.
 |
| jos mä oikein varvistan niin voisin päästä tästä yli |
Päiväkodissa oli tahtonut Jeren syliin ja mennyt siihen jalkojen viereen kädet ylhäällä. Joku muu huusi Jere ja Jere käänty ympäri katsomaan huudon suuntaan, niin Sonja oli päättänyt päästä syliin ja todennut JEJE! Meidän sydäntenmurskaaja oli päässyt Jeren syliin saanut paaaljon haleja sen jälkeen.
 |
| Sonjan oma nojatuoli. |
Sanoja alkaa siis muodustua, matkimalla tietenkin. Jotkut unohtuu pian mutta jotkut pysyy. Muumit on pappoja, hetken aikaa myös mamma onnistui mutta ei enää. Isi on ylitsepääsemättömän vaikea, se on äiti. Tutti ja vaippa onnistuu välillä, ja banaani oli ba. Tänään myös tunnistettiin masua, nenua ja korvia. Masu löytyy hyvin ja nenä löytyy kun työntää sormen sinne sisälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti